3.10.2014

Ruskaretki vanhalle kaivokselle

Viimein sopiva sää  ja kaikilla vapaata! Mehän tietenkin isännän kanssa ideoimaan oikeaa vanhanajan ruskaretkeä. Nuorison houkuttelu pois tablettiensa ääreltä piti aloittaa hyvissä ajoin - tuollaista uutistahan kun ei kestä nykynuorisolle mennä paukaisemaan ihan kylmiltään.

Jälkikasvun totutellessa ajatukseen ihan oikeasti jalallaan metsään astumisesta, me pakkasimme reppuun nokipannun, pari litraa vettä, kahvinpuruja, sokeria, maitoa, kertakäyttömukeja, makkaraa, sinappia ja tietty vaahtokarkkeja. Pieni kirves ja puukko mukaan ja aski tikkuja muovipussiin pakattuna. Suuntana Penikoiden soidensuojelualue ja vanha kaivos.

Isäntä muisteli, että Kivaloiden Kirakkajyppyrän päällä oli aikoinaan ollut hieno näköalapaikka. Koska olin itse juuri kirjoittanut samaiseen kallioon liittyvää kandintyötä, kiinnostuin tottakai kohteesta. 

Kartan mukaan lähdettiin suunnistamaan, eikä paikkaa ollut vaikeaa löytää, mutta saimme pian todeta että isännän reissusta oli vissiin kulunut vuosikymmen ellei toista.. Jyppyrä oli kasvanut metsää umpeen, ja näköala oli aika rajoittunut. 


Kaksi innokasta huiputtajaa.


Viimein löysimme metsittyneen tiheikön keskeltä avoimen kohdan, ja olihan sieltä upeat näkymät.


Tosin vähän pelottavatkin - vanhan kaivoksen täyttänyt lampi oli syvä ja jyrkkäreunainen. Paikallislehden otsikoissa oli juuri ollut juttu tytöstä joka oli pudonnut samanlaiseen kaivoslampeen viereisessä kylässä. Tarinassa oli onneksi onnellinen loppu, mutta vannotin lapsia pysymään poissa reunoilta. 




Seuraavaksi laskeuduimme suolle. Tasamaa teki hyvää verenpaineelle - ei niinkään kunnon vaan jännityksen vuoksi! 

Soidensuojelualueen suot ovat hyvässä kunnossa. Hillaa ei vaan kuuman kesän jälkeen ollut yhtään.





Vasta illalla keiteltiin kahvit ja paistettiin makkarat. Jälkiruoaksi paahdettuja vaahtokarkkeja. Lapset eivät olisi malttaneet lähteä kotiin ollenkaan, vaan meinasivat että kierretään pitkospuureitti uudestaan! Pakko sanoa, tämä yllätti meidät vanhemmat täysin - raukeus oli iskemässä jo omaan kehoon. Mutta kyllä se samalla lämmitti kahden (ainakin sielultaan) eränkävijän sydäntä - ei tuon jälkikasvun suhde luontoon ihan toivoton ole Ü 



Kotiin väsyneenä ja savunhajuisena - sehän on tunnetusti hyvän reissun merkki!


Ps. oletteko te, jotka ruukaatte metsässä nuotion ääressä ikinä istuskella, koskaan ajatelleet kuinka surullista on nuotion sammuttaminen? Siinä on jotain lopullista. Kuin pieni maailmanloppu. Ehkä tämäkin juontaa juurensa jonnekin esi-isien metsästysmaille, jolloin nuotion sammuminen ei oikeasti ollut mikään pikkujuttu.. Ehkä siksi meissä kaikissa asuu pieni pyromaani - kuinka kivaa on lisätä nuotioon risuja ja puuta, mitä tahansa pikkuroskaa pitääkseen sen elossa ja lumoutuakseen sen loimusta yhä uudelleen.







27.6.2014

Eläinpuiston kuulumisia

Tässäpä Ranua Zoo:n veikeitä naamoja. Ennen juhannusta siellä käydessämme oli vielä lämmintä, ja sitä voi vain kaiholla muistella näillä keleillä. Eläimet olivat yllättävänkin pirteitä lämpöön nähden, paitsi jääkarhu, joka ei sijoiltaan liikahtanut koko sinä aikana kun kuvasimme ruskeakarhua pulikoimassa.

Mutta ennen karhuja: ei pöllömpiä nämäkään!


Lapinpöllön pesue vielä odottelee tuloaan...



Kun viirupöllö jo kasvattelee kovaa vauhtia teinihirmujaan.

Kukkuu!

Iskäkö se siinä kurkkii?



Tunturipöllö on aina yhtä kaunis.



Mehiläishaukka



Piekana.



Sinisuohaukka.



Merikotka.


Ja sitten ne nallet ü




Paitsi kuumuuteen, vesi auttaa myös itikoihin, kun kastaa kuonon veteen ja hankaa sitten tassulla. 

Jääkarhulle +25 astetta on vähän liikaa. Tai jospa se vain nauttii. 


Saukot ovat aina yhtä veikeitä. Vain niin kovin nopeita kameralle..


Haistanko silakoita?

Juu!

Silakoita!

Öyh. Ehkä tuli syötyä pari liikaa..



Sillä välin toisaalla.. tällainen karkasi kai jostain aitauksesta..


Parempi tästä lähteäkin kotiin..

Juhannus meni harmaassa kelissä, mutta perinteisin menoin, kuten kuvat kertovat!






Hyvää kesää!








27.4.2014

Rännikahvit korkattu



Sylvesteri valmiina terassikahveille. Kun autot ja fillarit on huollettu ja renkaat vaihdettu - vaikka vapuksi kyllä luvattiin räntää - voi hyvillä mielin vähän kahvitella ja munkitella. Syltti osaa olla söpö kun on herkkuja luvassa.

Aukustin huoltopuuhat 


Sylvesteri on meidän kanaemo - se saattaa lapset aamulla koulubussiin ja on iltapäivällä vastassa.
Kun tulee vieraita, Syltti esittelee tilukset..


Serkukset kierroksella



Jokavuotinen kevätvaatteiden esiinkaivamis- ja talvivaatteiden piilotusruljanssi osoittautui Tertulle mieluisaksi puuhaksi - parhaaksi nukkumapaikaksi osoittautuivat tietenkin vaatelaatikot.




Mikäpä kiire tässä, voihan sitä tässä välissä ryypätä vaikka ne rännikahvit..





16.4.2014

Silmälaseja Afrikkaan

Siskon silmälasireissu Tansaniaan

Mä olen niin ylpee!

Suomalaisten lahjoittamia silmälaseja viedään tässä Specsaversin puolesta jo toista kertaa, viimeksi olivat Keniassa. Alussa haastatellaan jotain turhaa akkaa Ilta-sanomista, mutta kyllä siinä asiaankin päästän ü

[Sisko on se hoikkanen kokomustassa shortsi-t-paita-asussa ja hiuspanta päässä siellä täällä vilahteleleva neitokainen. Välillä tulee mieleen että välttelee kameraa..ü]

Hienoa työtä! Go sis!