Värssyt veljelle



Jäi kaipuu,
ikuinen,
sanaton suru.

(Äiti ja Isä)

..................................

Rakkaus ei koskaan kuole
(vaimo)

.................................

Nyt olet vapaa ja mukana tuulen
  saat kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olet kimallus tähden,
 olet pilven lento.
Olet kasteisen aamun
 pisara hento.
Et ole poissa,
 vaan luoksemme saavut
  mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä,
  toivotat meille hyvää yötä.

Mukaellen, Vuokko Laitio
(sisko)

..................................

Tuuli se kulkee ja lentävi lehti
 onnellinen on se, ken laaksohon ehti.
Nuku lehti helmassa laakson.
- E. Leino -

(sisko)

.................................

Rakastan valoa,
  sillä se näyttää minulle tien.
Siedän silti pimeää,
  sillä se näyttää minulle tähdet.

(sisko)

.................................

Jos olisin tiennyt, että tämä on viimeinen kerta
 kun näen sinun nukahtavan
  olisin peitellyt sinut huolellisemmin.
Jos olisin tiennyt, että tämä on viimeinen kerta
 kun näen sinun astuvan ulos ovesta
  olisin kutsunut sinut takaisin halattavaksi.

(sisko)

..................................


Ken tulkita vois kaiken tarkoituksen?
Me jäämme vaiti, hiljaa nöyrtyen.

(vaimon perhe)

...................................


Suurin suru on sanaton.

(vaimon mummi)

.....................................


Niin lyhyt askel ajasta ikuisuuteen,
niin kapea raja välillä taivaan ja maan.

(eno ja serkut)

......................................


Miks` nyt, miks´ ei myöhempään,
sen tietää Luoja yksinään.

(kummit)

.......................................


Mikä meni, ei tule takaisin,
  mutta muistot säilyvät kuitenkin.
Ne suuressa surussa lohduttaa,
  niistä uutta voimaa saa.

(siskon miehen perhe)

......................................


Niin äkkiä päivä sammua voi,
ei kohtalon kello edeltä soi.
Sydän itkee kaipuuta, ikävää,
enää muistojen helmet kimmeltää.

(siskon miehen vanhemmat)

........................................


Muistojen lähteellä on hyvä levähtää,
  puhua huokauksin,
  sydäntä keventää.
Muistojen lähteellä kyynel vierähtää,
  huuhtoen, hoitaen,
  kaipausta ja ikävää.

(siskon miehen mummu)

......................................


Tulee lailla tuulen,
  lailla linnun laulun,
  tulee lailla tähdenlennon,
  lailla kukan tuoksun hennon.
Tulee muistoista lempeä lohdutus,
  kuin enkelin siipien kosketus.

(siskon miehen mummu)

......................................


Äkkiä on hetki;
lehti väreilee alas hiljaisuuteen
siivissään koko metsän valo.
- Niilo Rauhala -

(siskon ystävä)

.................................


Muistamme silmäsi kirkkahat,
  muistamme hymysi veikeän.
Muisto hyvän ihmisen, säilyy meissä läpi elämän.

(ystävä ja best man)

.......................................


Heittäkää arkulle varovasti multaa,
siellä on Ari,
siellä on kultaa.

(ystävä)

......................................


Me muistamme silmäsi kirkkahat,
me muistamme hymysi hyvän.
Jätit meille muiston niin valoisan,
niin kauniin, rakkaan ja syvän.

(ystävät)

.......................................


Rakas ystävä ei koskaan kuole.
Hän elää ajatuksissamme, sydämissämme, muistoissamme.

(ystävät)

.......................................


Suurin suru on sanaton,
suurin kaipaus äänetön.

(ystävät)

.......................................


On liian lyhyt elämämme tie,
se liian nopsaan meidät erohon vie.

(ystävät)

........................................


Ei hyvästijättö ole tää,
  et pois ole mennyt,
  vaikka emme sua nää.
Olet huolemme, onnemme jakanut ain,
  siksi sanomme kuten ennenkin vain:
"Nähdään!"

(ystävät)

.......................................


Oli sulla sydän niin lämmin ja hellä,
 oli paikka siellä meillä jokaisella.
Mitään et pyytänyt,
 kaikkesi annoit,
 meitä aina muistit,
 huolta kannoit.
Kauniit muistot voimaa antaa,
 surun raskaan hiljaa kantaa.

En tiedä, mihin suuntaan tänään lähden,
  en tiedä, missä ikävän on pää.
Nyt suren kaiken kaipaamani tähden,
  kun sinä lähdit, ystävyys yhä jää.

(ystävät)

........................................


Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän.
Yht´ äkkiä huomaa, se päättyi tähän.
Kun sammui sydän läheisen, on aika surun hiljaisen.

(ystävät)

........................................




Tuulien soitot on vaienneet,
  ympäri soi ikityynet veet.
  - Aaro Hellaakoski -

(ystävät)

.......................................


Ihmisessä vain kuolevainen katoaa,
  hyvyys, rakkaus ikuisesti jää.

(ystävät)

.......................................


Suurin suru on sanaton,
  syvin kaipaus äänetön.

(ystävät)

......................................


Herra on antanut meille elämän,
  Hänen kädessään on myös lähtömme hetki.

(ystävät)

......................................


Aikamme on lyhyt,
  syttyvä, sammuva kuin liekki.

(ystävät)

.......................................


Aurinko laskee ja pitenee varjot,
aika eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.

(ystävät)

........................................


Vaikene sydän, kuuntele hiljaa,
on kuolema niittänyt kalleinta viljaa.

(ystävät)

.....................................


Ystävä on kuin aarre,
se ei katoa milloinkaan.

(ystävät)

.....................................


Näin taimen otti varhain pois Herra taltehen.
Hän mailla taivaan tarhan on lilja valkoinen.

(ystävät)

......................................


Jäi jälkeesi kaipuu ja suunnaton suru.
Jäi määrätön ikävä ja kultaiset muistot rakkaasta ystävästä.

(ystävät)

......................................


Hetket hiljaiset jälkeen jäivät,
kullaten muistojen kirkkaimmat päivät.

(ystävät)

......................................


Vaan ylitse kaikkien kyynelten
 tuhat muistoa meitä lohduttaa.
Ne on tallessa päivien menneiden -
 tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa.

(ystävät)

.......................................


Yli taivaan taipui siintävä silta,
kun yhteen sulivat aamu ja ilta.

(ystävät)

......................................


On maa,
johon kaikki polut katoaa.
On rauhan maa.
- Saima Harmaja -

(ystävät)

......................................


On hiljainen taivaanranta,
 eikä lintujen laulu soi.
Ei kuoleman tarkoitusta
 aina ymmärtää voi.

(ystävät, työtoverit)

.....................................


Ikiliekki ihmisen henki on,
se on syttynyt säteistä auringon
ja päivän puoleen se halaa.

(ystävät)

.......................................


Taivaan enkelten kyliin,
sinut luotamme lähetettiin,
pyhän Jumalan lämpimään syliin,
käsiin suuriin ja rakastaviin.

(ystävän äiti)

......................................


Valonsäde ylittää myös suuren surun.
- Riitta Tuominen -

(ystävät)

......................................


Surun kyynelten läpi loistavat onnellisten päivien muistot.

(ystävät)

.....................................


Jäi jälkeen kaipaus
jäi suru sanaton.

(ystävät)

....................................


Oispa mulla voimaa kuin tahtoa oisi,
 en tuskaa näin suurta kantaa sun soisi.
Jos ois siipeni vahvat ja syliini saisin,
 osan sun murheestas, sitä kuljettaisin.
Auttaisin taakkaa tätä kantamaan,
 joka tuli sun sydämees asumaan.

(ystävät)

....................................


Sydän sammuu, rakkaus jää.
  Muistojen tähdet kimmeltää.

(ystävät)

....................................


On lähdön hetki salainen,
  vain taivaan Isä tietää sen.
Kiitos kaikesta, minkä sulta saimme.

(työkaverit)

....................................


Oikeita sanoja on vaikea löytää
  Surussa myötäeläen

(työkaverit)

...................................


Maa kukkaa köyhempi,
  taivas enkeliä rikkaampi.

(äidin työkaverit)

....................................


Mikä on suru?
Valtameri.
Mikä ilo?
Pisara sen helmassa.

(äidin ystävä)

....................................


Suru täynnä on kyyneleitä,
  on kaipausta, ikävää.
Niin paljon on surun teitä,
  joita ei voi ymmärtää.

(opettaja)
....................................





Ystävien ja sukulaisten värssyjä oli paljon, ja suluissa oleva muistaja tai muistajat voivat sisältää yhden tai kymmenkunta ihmistä, sillä samaa värssyä ei ole tähän laitettu useaan otteeseen.
Kiitos kaikille Arin muistamisesta!

Alla aiheeseen sopivia runoja, ajatelmia ja katkelmia kirjoista.






.....
Kun lapsi kuolee, jäljelle jää lapio.
Kun metsuri kuolee, jäljelle jää metsä.
Kun lakaisukoneen kuljettaja kuolee,
jäljelle jää suti.
Kun isä kuolee,
jäljelle jää ravikuponki ja eriparisukat.
Kun äiti kuolee, jäljelle jää
murotaikinan resepti ja kukkamekko,
jonka ylin nappi repsottaa.
Kun me kaikki kuolemme,
jäljelle jää sirkuttava ja
loriseva maailma ja kaikki elukat...
Sitten kun on oltu kuolleita jonkin aikaa,
aletaan elää uudestaan.
Mutta ei oteta ruumista mukaan, ollaan henkiä.

Hotakainen: Satukirja. WSOY 2004

.................






Me lähdemme elämästä

emmekä kuitenkaan lähde.

Me elämme edelleen kaikessa,

mitä olemme tehneet.

Kaikki mitä olemme ajatelleet,

sanoneet ja olleet,
jää elämään ja valaisee
toisten teitä. 
Me kuolemme,
emmekä kuitenkaan kuole,
vaan elämme niiden sydämissä,
jotka ovat rakastaneet meitä.



Martti Lindqvist

.........





"Uneksimme melkein puolet elämästä,
mutta kutsumme todellisuudeksi
vain päiväelämää,
ikään kuin yö ei olisi yhtä totta."


Antonio Tabucchi 

.........





Älä ajattele, että elämä on lyhyt.
Ajattele: - miten erikoinen kokemus.
Kun siinä ei ole kysymys pituudesta lainkaan,
vaan että ylipäänsä on saanut kokea tämän.


Eeva Kilpi

........





Hei vaan kualema, sää ole nynny äijä!!
Helppo sun' o vaani nurkan takan ja
lykät paikal juur ko viimetteks kaivata,
viärä kaikkest kultasemp miäs,
paras naine, siliäottasemp laps,
pehmusemp mamma,
kuljetta kenenkkä näkemät,
taakses kattomat, rikospaikal palamat
jonkkus perunakellarihajusse kotiluala,
mist maam pääl saak
ei ol ikä yhrenkä ään kuulunu.
Häppe hiukka.
Jos sää ole reilu miäs, sää tule näkyvil,
tuat kaik viämäs hyväs järjestykses takasi,
pyyrät antteks meilt henkilökohtasest ja
maksat loppuelämäs korvauksia, joka penni.

Heli Laaksonen

.........





Levolle lasken luojani
Kerran usko lapsuuden
sulla oli suloinen,
kätesi sä rukoukseen liitit ain:
"Levolle lasken Luojani,
armias ole suojani",
näin sä rukoilit niin turvallisna vain.
Onnellinen lapsena olit äidit helmassa,
äiti lauloi sulle maasta taivahan.
Äänen kaiun kaukaisen kuulla vielä voitko sen?
Päiväsi hän uskoi käteen Jumalan.



..........





Taivas kipunoi
yötä päivää lokakuussa.
Leevi asuu Äijänkallion tähtitornissa
hän on itse rakentanut sen
ja minä autoin siinä hieman.
Koko kesän hän on muurannut, sahannut,
hakannut, naulannut, mitannut, vahtinut
vatupassia ja pystyttänyt tähtitornin,
taivastalon, suuremman kuin iglu
ja minä olen lohduttanut
kun Leevi on ollut murheissaan
tai talo viisto ja vinksallaan.
Katson televisiota;
autot syttyvät tuleen
taivas repeää.
Mutta mitään ei tapahdu oikeasti,
leikisti vain.
Pian kaikki muut nukkuvat,
hyvin pimeinä, pilvettöminä
öinä näkee parhaiten ja eniten
sen tietää Leevi, ja Leevi tietää
enemmän kuin kukaan.

Veljeni Leevi, Tammi 2007



..........



Rikkalapiolla ja harjalla hävitetään
näkyvistä paljon tomua ja moni satu vaikenee.
Joskus isä juttelee siitä
miten oli ennen vanhaan,
eikä se ole satua
ja Leevi on jo lähtenyt.
Leevi seisoo pyöräänsä nojaten,
hän ei polta, "ei huvita",
mutta oman mopon hän haluaa.
Kuka nyt ei mopoa haluaisi.




Veljeni Leevi, Tammi 2007
(Raksakaverille, sisko perheineen)



.........






























Ei kommentteja:

Lähetä kommentti